Ensimmäinen IFR-koululento takana, joskin hieman erikoinen sellainen. Matkaan lähdettiin Malmilta mittariselvityksellä kohti Turkua ja Helsingin tutkan vektoroimana noustiin lentopinnalle 80. Alkuperäinen tarkoitus oli lentää Turussa yksi mittarilähestyminen ja jatkaa matkaa kohti Pirkkalaa. Reitin puolivälissä kuitenkin ilmeni teknisiä ongelmia joten päätimme laskeutua Turkuun ihmettelemään tilannetta.
Turkuun tultiin tuloreittiä pitkin ja tehtiin ILS-lähestyminen josta laskuun ja kone parkkiin. Mietittyämme hetken päätimme jättää koneen Turkuun ja hankkiutua muilla keinoilla takaisin. Itse olin menossa Tampereelle muutenkin joten jouduin menemään bussilla juna-asemalle ja junalla Treelle. Opettaja ja koulutoveri puolestaan saivat toisen koneen Malmilta ja saivat ajettua toisenkin koululennon onnistuneesti takasin Helsinkiin.
Mitä tuossa nyt ehti saada irti mittarilentämisestä voi kukin päätellä, varsinkin kun keli oli mitä parhain auringonottoon ja terassilla istumiseen :P
Olipa taas säätämistä kerrakseen!
tiistai 30. kesäkuuta 2009
tiistai 16. kesäkuuta 2009
16.6.2009
Taas on käyty reissussa uusia kokemuksia rikkaampana.
Alkusuunnitelma oli lentää ylivieskan kautta Rovaniemelle DR-lento (dead reckoning, eli mentäisi pelkän kellon ja kompassin avulla eteenpäin VFR:ssä), lentää siellä hieman ja tulla samaa reittiä takaisin. Ilma oli eilen (15.6) mitä oli mutta matkaan lähdettiin hyvillä mielin. Reitti ei toteunut sitten alkuunkaan, sillä koko ajan täytyi väistellä sadekuuroja, joissa näkyvyys oli paikoitellen todella huono.
Ohitettuamma Jyväskylän ja Äänekosken tuli Jyväskylän tornilta tieto, että Ylivieskan kenttä on suljettu. No eikun täyskäännös kohti Tikkakoskea ja samalla opettaja pyysi tutkalta mittariselvitystä huonon sään vuoksi. Sellainen saatiin ja odotettavissa oli VOR-lähestyminen kiitotielle 12. Samalla kurssitoveri sai ensikosketuksen oikeisiin mittariolosuhteisiin eli IMC:hen. Tikkakoskelle lähestyminen, laskuun, tankille, uusi plaani ja menoksi.
Mutta. Ollessamme jo odotuspaikalla totesimme, että opettajan työaika ei riittäsi Rovaniemelle ja takaisin. Eli eikun pulkka ympäri ja jälleen kerran tekemään uutta suunnitelmaa. Tällä kertaa reitti menisi Jyväskylästä Mikkelin kautta Lappeenrantaan ja sieltä Malmille. Matkaan lähdettiin niinikään sadekuuroja väistellen. Mikkeliä lähestyttäessä oli keli todella huono joten päätimme kiertää sateet ja jatkaa kohti Lappeenrantaa. Hetken aikaa matkattuamme ajoimme kirjaimellisesti ilmakuoppaan. Kurssitoveri ja opettaja iskivät molemmat päänsä kattoon (itse olen niin lyhyt että en yltänyt, nousin vain ilmaan penkistä :D) ja sen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että nyt suoraan Malmille. Koko matkan ajan puuskainen keli heilutti konetta mikä alkoi jo vähän puuduttaa.
Orimattilan kohdalla pilvet alkoivat olla jo todella alhaalla (joku 500-600ft) joten pyysimme Helsinki-Vantaan tutkalta jälleen mittariselvitystä malmille. Saatuamme sen sai myös allekirjoittanut ensimmäisen IMC-kokemuksen. Vajaa puolisen tuntia lennettiin täysin pilven sisällä näkemättä mihinkään suuntaan. Muutamien vektorien jälkeen tuli selvitys NDB-lähestymiseen Malmin 18:lle. Lähestymisestä teki haastavan hieman alempana puhaltanut kova, puuskainen tuuli ja se, että se oli meikäläisen ensimmäinen oikea mittarilähestyminen oikealla koneella oikeassa IMC:ssä. Kenttä tuli näkyviin juuri ennen minimejä ja siitä sitten laskuun.
Vaikka matka ei mennyt ollenkaan suunnitellusti, antoi se erittäin paljon uutta asiaa sulateltavaksi. Olipahan reissu!
Alkusuunnitelma oli lentää ylivieskan kautta Rovaniemelle DR-lento (dead reckoning, eli mentäisi pelkän kellon ja kompassin avulla eteenpäin VFR:ssä), lentää siellä hieman ja tulla samaa reittiä takaisin. Ilma oli eilen (15.6) mitä oli mutta matkaan lähdettiin hyvillä mielin. Reitti ei toteunut sitten alkuunkaan, sillä koko ajan täytyi väistellä sadekuuroja, joissa näkyvyys oli paikoitellen todella huono.
Ohitettuamma Jyväskylän ja Äänekosken tuli Jyväskylän tornilta tieto, että Ylivieskan kenttä on suljettu. No eikun täyskäännös kohti Tikkakoskea ja samalla opettaja pyysi tutkalta mittariselvitystä huonon sään vuoksi. Sellainen saatiin ja odotettavissa oli VOR-lähestyminen kiitotielle 12. Samalla kurssitoveri sai ensikosketuksen oikeisiin mittariolosuhteisiin eli IMC:hen. Tikkakoskelle lähestyminen, laskuun, tankille, uusi plaani ja menoksi.
Mutta. Ollessamme jo odotuspaikalla totesimme, että opettajan työaika ei riittäsi Rovaniemelle ja takaisin. Eli eikun pulkka ympäri ja jälleen kerran tekemään uutta suunnitelmaa. Tällä kertaa reitti menisi Jyväskylästä Mikkelin kautta Lappeenrantaan ja sieltä Malmille. Matkaan lähdettiin niinikään sadekuuroja väistellen. Mikkeliä lähestyttäessä oli keli todella huono joten päätimme kiertää sateet ja jatkaa kohti Lappeenrantaa. Hetken aikaa matkattuamme ajoimme kirjaimellisesti ilmakuoppaan. Kurssitoveri ja opettaja iskivät molemmat päänsä kattoon (itse olen niin lyhyt että en yltänyt, nousin vain ilmaan penkistä :D) ja sen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että nyt suoraan Malmille. Koko matkan ajan puuskainen keli heilutti konetta mikä alkoi jo vähän puuduttaa.
Orimattilan kohdalla pilvet alkoivat olla jo todella alhaalla (joku 500-600ft) joten pyysimme Helsinki-Vantaan tutkalta jälleen mittariselvitystä malmille. Saatuamme sen sai myös allekirjoittanut ensimmäisen IMC-kokemuksen. Vajaa puolisen tuntia lennettiin täysin pilven sisällä näkemättä mihinkään suuntaan. Muutamien vektorien jälkeen tuli selvitys NDB-lähestymiseen Malmin 18:lle. Lähestymisestä teki haastavan hieman alempana puhaltanut kova, puuskainen tuuli ja se, että se oli meikäläisen ensimmäinen oikea mittarilähestyminen oikealla koneella oikeassa IMC:ssä. Kenttä tuli näkyviin juuri ennen minimejä ja siitä sitten laskuun.
Vaikka matka ei mennyt ollenkaan suunnitellusti, antoi se erittäin paljon uutta asiaa sulateltavaksi. Olipahan reissu!
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
7.6.2009
Lennot on saatu varsin hyvin käyntiin ja kuluneella viikolla allekirjoittanut pääsi kolmesti ilmaan ja jopa käymään Turussakin. Lennoilla harjoiteltiin holding-kuvion lentämistä joka alkaakin olla ihan mukavasti hallussa, tosin aina löytyy jotain parannettavaa. Perjantaina otettiin myöskin tuntumaa Turbo-Arrowiin (SE-KSD), jolla lennettiin ensin Vihdin VOR:lle harjoittelemaan odotuskuviota ja sieltä matka suuntautui Turkuun. Perillä stoppi, jonka aikana tankattiin ja syötiin. Takaisin taivaalle ja nokka kohti Vihtiä jälleen, samat kiemurat ja laskuun malmille.
Turbo-Arrow oli todella mukava kone lentää, ehkäpä mukavin tähän mennessä, tosin kaasun säätämisen kanssa sai olla tarkkana turboviiveen takia. Nyt kun lennot ovat taas lähteneet mukavasti etenemään on alkanut tuntua, että ehkäpä jonakin päivänä vielä saan sen lopullisen pahvin :D
Pari kuvaakin tuli laitettua Arrowista
Turbo-Arrow oli todella mukava kone lentää, ehkäpä mukavin tähän mennessä, tosin kaasun säätämisen kanssa sai olla tarkkana turboviiveen takia. Nyt kun lennot ovat taas lähteneet mukavasti etenemään on alkanut tuntua, että ehkäpä jonakin päivänä vielä saan sen lopullisen pahvin :D
Pari kuvaakin tuli laitettua Arrowista
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
