Hakuprosessi

1. vaihe 18.6.2007

Aah, lomaa loppusodasta :) Malmilla on 5 muuta hakijaa itseni lisäksi ja päivä on lämmin.

N. klo 8 meidät kutsutaan luokkaan, jossa eteemme lätkäistään heti yhdistetty Matikka/Fysiikka -koe täynnä simppeleitä laskutehtäviä, pelaillaan sulkujen ja etumerkkien kanssa ja löytyipä sieltä hieman geometriaakin.
Sen jälkeen oli vuorossa englannin koe, joka oli lyhyt, mutta kohtuu vaativa. Muutamia sanoja en vain yksinkertaisesti tiennyt.

Tämän jälkeen luokkaan astuu psykologi, joka muuten on MD-11 kippari 30 v. lentokokemuksella. Ensin on persoonallisuustestejä, eli niitä kaikkien rakastamia intin P2-kysymyksiä :) Löytyyhän sieltä myös kuvatehtäviä, joissa tuli päätellä kuvasta puuttuva palanen kuudesta vaihtoehdosta, aikarajalla tietenkin. Suosikkini oli paperi, jossa oli 8 ruutua ja jokaiseen ruutuun oli piirretty viivoja tahi pisteitä ja tehtävänä oli piirtää ruutuihin ihan mitä tulee mieleen sisällyttäen jo valmiiksi piirretyt viivat tai pisteet kuvaan.

Tästä n. 2 viikkoa eteenpäin kusti toi kirjeen, jossa kerrottiin valinnasta toiseen testiin, Jee! :)

2. vaihe 13.8.2007

Päivä on taas aivan uskomattoman hieno, olen malmilla 45 min ennen testien alkamista.

Ensimmäiseksi ehkä hienoin testi eli simulaattoritesti! Minusta otetaan koppi ja viedään leko-halliin ja siitä edelleen huoneeseen, missä odottaa 140 asteen visuaalinäytöllä varustettu Piper Seneca V:n simu!
Testi alkaa EFHK:n 22L:lta, testaaja käskee minun nousta ilmaan ja nousta 2000ft. Vivut eteen ja menoksi. Vaikka simussa ei ole hydrauliikkaa, tuntuu se silti hyvin todelliselta. Kun ollaan saavutettu 2000ft, käännytään 25 asteen kaarrolla vasempaan kohti etelää. Sitten lasketaan 1000ft ja noustaan taas 2k ft.
Sitten piti kaarrella testaajan käskemiin suuntiin ja nousta ja laskea samaan aikaan. Korkeus siis sahasi koko ajan tuossa 1000ft ja 2000ft välillä. Välillä oli hieman ongelmia, sillä koneen trimmi ei oikein auennut minulle, tyhmä kun olin piti mennä sitä räpläämään :P. Lopuksi testaaja asetti tilanteeksi laskeutumisen. Matkaa kiitotielle oli n. 12nm ja sain tuoda koneen alas omin avuin. Ja hyvinhän se sieltä tuli, kyllä huomasi, ettei flight simuilusta ole ollut haittaa :D

Seuraavaksi oli vuorossa koulun vastuullisen johtajan haastattelu, joka oli todella rento tapahtuma, sillä johtaja osoittautui huumorimieheksi. Kysymyksiä esitettiin liittyen elämään ja kiinostukseen ilmailusta. Olo oli todella huojentunut haastattelun jälkeen.

Viimeisenä vuorossa oli ehkä ahdistavin osuus, eli psykologin testaus.
Ensimmäiseksi oli veivitesti, eli piti kuljettaa tietokonenäytöllä valkoista palloa läpi ahtaan ja mutkittelevan radan ja välttää osumasta seinämiin.

Sitten testattiin simultaanikapasiteettia, eli kuinka hyvin pystyy tekemään asioita yhtä aikaa.
Taas aiheena oli pallo, joka kulki itsekseen eteenpäin pyöreää rataa, jossa oli esteitä, mutte se yritti koko ajan kammeta itsensä ulos reitiltä ja sitä piti ohjata kahdella napilla. Samaan aikaan nauhalta tuli yksinkertaisia laskutehtäviä ja kysymyksiä, joihin piti vastata ääneen samalla.

Oli mukana myös muistitestiä, ja ehkä se kaikista ikävin eli vigilanssitesti ts. testattiin kykyä keskittyä. Tämä testi ilmeni taas tietokoneruudulta, missä valkoinen pallo(taas!!!) kulki ympyrän muotoista rataa pienin hypyin mustalla pohjalla. Välillä pallo teki ns. kaksoishypyn ja tämän havaittuasi sinun tuli painaa mahd. nopeasti nappia. Kuulostaa helpolta, mutta kun testin kesto on 33 minuuttia, niin se ei enää olekaan helppoa viimeisillä minuuteilla.

Tuo pallo vainoaa minua todennäköisesti unissani koko loppuelämäni.

Tämän jälkeen testit olivat ohitse. Psykologi kävi kertomassa tuloksista johtajalle. Olin lähdössä pois, kun sain vielä kutsun mennä johtajajn juttusille. Ihmettelin että mitähän nyt tapahtuu.
Johtaja tuli luokseni, ojensi kätensä ja sanoi: "onneksi olkoon ja tervetuloa kouluun".
Kyllä siinä hymy kirposi aika makesti naamalle.


Medical-1 lääketieteellinen kelpoisuustarkastus 6.9.2007

Heräsin aamulla klo 5.30 ja hyppäsin junaan Hämeenlinnasta, joka meni pasilan asemalle ja sieltä edelleen taksilla Meilahden Sairaala-alueelle. Sieltä pienen etsinnän jälkeen löytyi Ilmailulääketieteen Keskuksen toimitilat. Tässä vaiheessa jännitti jo hieman

Testipäivä alkoi 7.30 virtsanäytteen otolla ja verikokeilla. Tämän jälkeen tutkittiin sydäntä ja kuuloa. Silmiä, joihin tunnuttiin keskittyvän erityisen paljon, syynättiin mitä erilaisimmin testein. Oli näkökentän ja stereonäön testausta ja vaikka sun mitä tippoja sain silmiini! Myös keuhkojen tilavuus ja virtaus tutkittiin siinä missä korvat, kurkku ja nenä. Lopuksi Ilmailulääkäri totesi joko suosittavansa kelpoisuutta tai sitten ei, ja minun kohdallani oli vihreä valo :) Oli se sanoinkuvaamaton helpotuksen tunne, kun tiesi voivansa aloittaa opiskelut sen ammatin parissa, mistä on pikkupojasta asti haaveillut!